Mietitäänpä mitä elämältä tahdomme? Useinhan jatkamme matkaa ilman mitään varsinaista suuntaa. Mitä, jos kirjaisimme ylös mitä haluamme ja mitä sen eteen teemme.
Tilastollisesti syksy ei varmaankaan ole suosituimpia vuodenaikoja tällä pallonpuoliskolla. Minun ehdoton suosikki se kuitenkin on. Olen monesti miettinyt mistä se johtuu? Hämäryydestä, kodin lämmöstä, tuulesta kasvoilla vai luonnon karuudesta. Vai onko kysymys luonteesta? Syksyn melankolisuudesta ja sateen rauhoittavasta ropinasta. En kuitenkaan tunne syksyllä masentuneisuutta, pikemminkin päinvastoin. Energiatasoni nousee huimasti ja innostun taas monenmoisista asioista.
Asuntokuumekin on taas noussut kovaa vauhtia. Olisi niin ihanaa lämmitellä takkaa, tuijottaa tulta ja pohtia elämän tarkoitusta. Miksi me täällä elämme?
Aiasta viidenteen. Tuosta tulikin mieleeni sanonta – emme elä syödäksemme, vaan syömme elääksemme–
Joo tiedän, ei liity asiaan mitenkään.
Ei kai tämä videokaan. Andrea Bocellin tarkoitus maan päällä on kuitenkin selvä. No joo, Célinenkin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin tuntee itsensä?
No ainakin huomaa miten nuorena suhtautui asioihin aika suoraviivaisesti, jopa yksinkertaisesti. Usein näki vain omat mielipiteet ja tunsi olevansa aina oikeassa. Läheisiään oli mukava neuvoa. Hyvähän se on, että sanoo rohkeasti asiansa, mutta entä se kuuntelemisen taito?
Vaikuttaako itsensä tunteminen itsetuntoon?
Kirja Nykyajan jumalatar, tunne itsesi, ymmärrä muita (Tom Lundberg) auttoi minua näkemään hyvät puoleni ja myös sen heikon kohdan itsestäni. Opin enemmän arvostamaan itseäni. Yritän myös kohentaa heikkoa puoltani. Tosin se ei ole kovin mieluisaa. Epämukavuusaluettahan mielummin karttaa, kuin tarttuu asiaan vapaaehtoisesti. Itseään on aika vaikea muuttaa. Ei ehkä voikkaan, mutta kehittyä ihmisenä pikkasen kuitenkin. Kyllä se itsetuntokin siitä silloin kohenee.
Elämän perusasioista olen unohtanut listasta itseni. Minä, pitäisikö se olla ensimmäisenä vai viimeisenä? Oikeastaan nuo kaikki perusasiat = Minä. Ei se sieltä puuttunutkaan :)
Tahdon uskoa itseeni ja kehittyä hyväksi persoonaksi.
Englannintaitoni on sen verran heikko, että videot valitsen lähinnä hyvän musiikin takia. Laulun sanoma voi riidellä oman tekstini kanssa.
Maailmankaikkeus on energiaa ja me olemme osa maailmankaikkeutta. Olemmeko me siis myös vain energiaa? Energian määrähän on vakio, eikä sitä ei voi syntyä eikä kadota.
Aika vaikea on hahmottaa omaa energiaa. Monethan näkevät ihmisten ympärillä erivärisiä auroja, joka on meistä säteilevää energiaa. Ystäväni näkee myös luontoa ympäröivän auran kauniin värisenä säteilynä. Tunnetko miten riidan aikana energiaa purkautuu voimakkaasti? Entä sitten itkeminen? Muistan pienenä, miten kovan itkun loputtua, olo tuntui ihmeellisen rauhalliselta ja onnelliseltakin. Sainko pahan energian purkautuessa hyvää värähtelyä tilalle?
Voimme vaikuttaa varmaankin värähtelytasoomme paljonkin halutessamme. Voimme valita tietoisesti positiivisen tai negatiivisen välillä. Ja miten värähtelemme, sitä tilaamme elämäämme. Asiakaspalvelussa huomaa niin selvästi ihmisten tiedostamattomia valintoja. Miten mielellään antaa hyvää palvelua asiakkaalle, joka arvostaa muita ihmisiä ja suhtautuu elämäänsä myönteisesti. Tyytyväinen asiakas saa aikaan työn onnistumisen ilon, saatu kiitos nostaa hymyn huulille ja työtään jatkaa hyvällä tuulella. Nyrpeää asiakasta palvelee mahdollisimman nopeasti. En halua olla negatiivisen värehtelyn piirissä kovin kauan.
Parasta mitä voimme tehdä omaksi hyväksi on lähettää ympärilleen positiivista hyvää energiaa. Silloin saan myös itse enemmän energiaa ja vedän puoleeni samanhenkisiä persoonia. Tahdon antaa, silloin saan sen moninkertaisena takaisin.
Vuorotyö, jossa seison ja liikun lähes koko päivän ajan, hävittää innon siirtyä vielä kuntosalille hikoilemaan. Koska kiireisen päivän jälkeen on paljon stressihormooni kortisolia kehossa (näin kertoo Kunto Plus lehti), tunnin tasainen treeni saa kortisoli tason vaan nousemaan. Siltä se kyllä on tuntunutkin!
No, Kunto Plus neuvoo 1-2-3 menetelmän, joka (1) vakauttaa verensokeria, (2) polttaa rasvaa, vahvistaa lihaksia, (3) rentouttaa ja nostaa kehon kestävyyttä.
Viikossa: (esim. juosten, kävellen, pyöräillen tai kuntosalilaitteilla)
rankat intervallit (=90% maximirasituksestasi)
- lämmittely 10 min.
- intervallia esim. 4x2 min. 2 min. tauot väleissä
- 5 min. jäähdyttely
= noin 30 min. yhteensä
vauhdikkaat pyrähdykset
- lämmittely
- 6x 30s pyrähdyksiä täysillä 3 min. tauot väleissä
- jäähdyttely
= 20-25 min. yhteensä
pitkät lenkit
- hölkkälenkki, rento pyöräily tai kävely
= väh. tunti mielellään enemmänkin
Ajallisesti näyttää sopivalta ohjelmalta. Ei voi syyttää kiirettä, jos tätä ei ehdi tekemään.
Jaahans, miten tämän toteuttaisi?:
Intervallit noin 150 sykkeellä
- kävely + juoksu
Pyrähdykset 170 sykkeellä
- haara-perus-hyppely
- hyppynaru
- ?
- lepopäivä tämän jälkeen
kävely
Aloitus heti.
Tahdon saada tarvittavaa motivaatiota tämän ohjelman toteuttamiseen.
Päivitys 10.7.2012
No sitä motivaatiota ei sitten löytynyt. Ehkä intervalliharjoittelu ei tuntunut oikein minun jutulta ja on jotenkin vaikeahko toteuttaa. No jätän asian hautumaan.
UUSI OHJELMA
Tämä on helppo toteuttaa??????
Kahvakuulalla kolmen liikkeen treeni:
Jokaista liikettä 2+2+1 minuutin treenit (peräkkäin ilman taukoja).
Joka toinen päivä.
Lämmittely voimavanteella (1,7 kg) 5-15 min
etuheilautus
kauppakassi
vatsarutistus
Lopuksi jäähdyttelyä voimavanteella ja venyttely päälle.
Onko vuorotyö tekosyy lösöilyyn?
Kuntosali ei innostanut eli lopetin turhasta maksamisen. Ryhmäliikunta on mun juttu, mutta vuorotyö estää säännöllisen käymisen. Töitten jälkeen on aina niin poikki, ettei niinä harvoinakaan kertoina milloin pääsisi jaksa vääntäytyä paikalle. Morkkis tulee ihan väkisinkin. Kesä tulossa ja vartalo on kuin löysä makarooni :-o
Huomaammeko elämämme ihmeet? Mitä pidämme ihmeenä? Onko jo pelkkä olemassaolomme ihme? Mitä ihmettä toivoisit elämääsi?
Elämäni ihmeitä ovat 5 kertaa napanuora kaulani ympärillä syntyminen, henkiin jääminen ja tyttäreni syntyminen 7 vuoden yrittämisen jälkeen. Ihmeelliseltä tuntuu sekin miten tapaa toisen ihmisen ja rakastuu ensisilmäyksellä. Se miten toisesta välittää vielä vuosikymmenienkin jälkeen.
Uskallammeko toivoa ihmettä? Onko se itsekästä?
Tahdon uuden kodin. Asunnon jossa on iso vaatehuone ja tarpeeksi säilytystilaa. Mahdollisuus harrastaa kädentaitoja niin, ettei haittaa tavallista arkea. Sisustettu selkeän yksinkertaisesti kaikesta turhasta roinasta luopuen. Takka lämmittäisi talvisin ruokailutilaa ja puuhella olisi keittiön sydän. Sauna mieluiten erillinen rakennus, joka yhdistyisi terassilla asuntoon. Karuhko luonnollinen puutarha, luksuksena pieni kasvihuone tai kesäkeittiö.
Aijai, näen sen ihan sieluni silmin. Ulkoasu voisi olla kodikkaan pelkistetty. Ei mikään linnunpönttö mitä nykyään näkee. Väritys joko vaalea, harmaa tai ruskea. Eikä sen tarvitse olla suurensuuri meidän pienelle perheelle.
Kyllä pitäisin ihmeenä tämän haaveen toteutumista.
Olin pitkäaikaistyötön. Kolme ammattitutkintoa takataskussa ja monenmoisia kursseja käynyt. Töihin halusin, mutta entiset ammatit eivät enään työllistäneet. Ikää lähemmäksi 50-v. Aijai, kyllä rupesi ahdistamaan. Puhuttiin eläkeiän nostamisesta. Mistä saisin sitä työtä jota voisin tehdä vaikka lopun elämääni?
Mikä avuksi? Taas uuden ammatin miettiminen ja kouluttautuminen. Aika vaativaa on nykyaika. Jos verrataan vaikka äitini ikäisiin ihmisiin tai vaikka nuorempiinkin ikäluokkiin, olen moniosaaja. Uusi ammatti tuli harjoiteltua ja tutkintokin suoritettua. Ja sen myötä sain vakituisen työpaikankin. Aika sitkeä olen sen jo myönnän. Myös itsetunto on näiden koittelemusten jälkeen noussut huimasti. Kaikille jotka taistelevat työttömyyden kanssa toivotan pitkää pinnaa ja periksiantamattomuutta. Vaikeat ajat kasvattavat henkisesti paljon ja jälkeenpäin ymmärtää niidenkin merkityksen. Kuikapa noita vaikeuksia kuitenkaan kaipaa?
Työyhteisöön kuuluminen antaa ihmiselle paljon. On kuin iso perhe ympärillä. Kotoisa, innostava ja kannustava. Aivan toista kuin edellinen työpaikkani. Tämän takia töihin on mukava mennä ja mielellään antaa parhaan työpanoksen minkä taitaa. Olen saanut sen mitä olen tavoitellut.
Hyvää terveyttä pitää usein itsestään selvänä asiana ja sairauden yllättäessä toivoo paranevansa pian. Kunnosta huolehtimen vaikuttaa varsinkin siihen miten pärjää kotona sitten vanhuksena. Mielellään olisin lapseni tukena mahdollisimman pitkään. "Vauhti mummona" yllättäisin läheisiäni ja lähtisin kotona levollisesti ajasta iäisyyteen ns. saappaat jalassa.
Hyvä terveys vaikuttaa myös mielenterveyteen ja itsetuntoon. Kohtaamme elämän vastoinkäymiset hieman vahvempana fyysisen ja henkisen voiman avulla. Kaipaan usein elämää kokeneelta neuvoja miten ratkaisisin tärkeän päätöstä vaativan ongelman. Nykyään perheet eivät asu koko ikäänsä samassa taloudessa ja se on oikeastaan iso puutos ihmisen elämässä. Olemme aika yksin tässä maailmassa ja yksikin täysin luottava/luotettava henkinen tuki on arvokas asia. Jokainen haluaa olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on.
Terveyteen vaikuttaa mm. ravinto, perintötekijät, liikunta ja elämänasenne. Perintötekijöihin en voi paljoa vaikuttaa. Syön monipuolisesti, mutta huomaan nyt, liikaa makeaa. Vältän perunaa, vaaleata makaroonia ja -leipää. Rasvana voi ja kylmäpuristetut öljyt. Onneksi olen aina inhonnut margariinejä, joiden "terveellisyyttä" pidän vuosisadan huijauksena. Oi mitä aivopesua, koko rasvattomuuden ihannointi. Liikkunut olen kohtuullisesti. Nyt yritän yhdistää vuorotyötä ja liikuntakeskuksen kanta-asiakkuutta. Aina olen ollut kova kävelemään ja hissiä ei käytetä -hyötyliikkunut. Elämänasennettani olen tietoisesti muuttanut positiivisempaan suuntaan. Vaikeiden kokemusten kautta olen oppinut huomaamaan miten hienoa tavallinen arki on. Pidän itsestäni, perheestäni ja elämästäni. Haaveilu, unelmointi on yksi paheeni(?) Miten halpaa huvia. Suosittelen.
Tahdon:
vähentää sokerin kulutusta
ottaa selvää Steviasta, luonnollisesta makeutusaineesta, sillä eihän makeasta voi kokonaan luopua :)
suunnitella tarkemmin liikuntani vuorotyön puristuksessa (väsymys, kiire = tekosyy)
